HYY:n vaalit ovat siis ohi joten HYY:n vaalit ovat siis ohi, joten on jälkianalyysin paikka. Vaalien suurimmat häviäjät olivat ehdottomasti poliittiset ryhmät. Vihreät kärsivät 3 paikan eli n.33 % tappion, Kokoomusopiskelijat menettivät 2 paikkaa, eli tappio oli suhteessa samaa luokkaa kun vihreillä. Suurimpina voittajina olivat, jälleen kerran sitoutumattomat ainejärjestöt eli HYAL. Viimeiset vuodet yliopistolla vallinnut sitoutumattomuus trendi siis näyttää jatkuvan.Mutta, miksi on niin muodikasta olla sitoutumaton ? Ja onko todellisista sitoutumattomuutta oikeasti olemassakaan? Mielestäni on muodikasta olla sitoutumaton, koska silloin voi ottaa rohkeasti sanoa omia poliittisia mielipiteitään, eikä tarvitse pelätä leimautumista vasemmalle tai oikealle. Sitoutumattomuus on eräänlainen suoja, jonka suojista, voidaan sitten huudella kaikenlaisia argumentteja. On huomattavasti helpompaa, olla sitoutumaton. Todellinen sitoutumattomuushan tarkoittaisi todellisuudessa sitä, että ei otettaisi kantaa poliittisiin kysymyksiin. Poliittiseen kysymykseen kantaa ottaminen on aina poliittista.
Ja kyllä sitoutumattomat, ottavat kantaa poliittisiin kysymyksiin.Sitoutumattomuus on hyvä keino saada ääniä. Äänestäessään sitoutumatonta ehdokasta henkilö voi kokea, äänestävänsä yksittäistä henkilöä, eikä hän näin ollen äänestä henkilön edustamaa ryhmää. Mielestäni poliittisissa vaaleissa, ei voisi olla mukana sitoutumattomia ehdokkaita ja ryhmiä, jotka eivät edusta mitään poliittista puoluetta. En koe tämän olevan länsimaisen demokratian mukaista, jos ajatellaan, että Ylioppilaskunnan edustajistoa voitaisiin jolloin tasolla, verrata eduskuntaan. Mitä tapahtuisi jos eduskuntaan voisi päästä sitoutumaton henkilö tai ryhmittymä?Miten ihmiset saataisiin uskaltamaan seistä omien mielipiteidensä ja arvojensa takana ilman pelkoa leimaantumisesta ? Politiikalla on huono maine, sanotaanhan sen olevan "likaista, peliä ja selkään puukottamista ja oman eduntavoittelua" ja viime eduskuntavaalien vaalirahakohu on vain entisestään syönyt politiikan uskottavuutta.Tämä epäluottamus poliittisia puolueita kohtaan sitten heijastuu Ylipistopolitiikassa.Politiikan olisi nyt, ennen kaikkea keskityttävä saamaan ihmisten luottamus takaisin. Tämä on varmasti kaikkien puolueiden agenda 2011 eduskuntavaaleissa.Mikäli tässä epäonnistutaan, nämä samat sitoutumattomia HYY:n vaaleissa äänestäneet saattavat jättää äänestämättä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Helsingissä nuorten aikuisten äänestysaktiivisuus laskisi ja tästä tappiosta kärsivät varmasti eniten Kokoomus ja Vihreät (kuten siis nytkin).
Mitään viisasten kiveä luottamuksen palauttamiseen ei ole, mutta työt on syytä aloittaa pian, koska aikaa seuraaviin eduskuntavaaleihin on vain reilu vuosi.Toinen kysymys ovat sitten nämä yli 60 %, jotka jättivät äänestämättä HYY:n vaaleissa. Miksi he eivät äänestäneet ? Heikkoa äänestys aktiivisuutta ylioppilaskunnan vaaleissa perustellaan usein ihmisten tietämättömyydellä yliopistopolitiikkaa kohtaan. Totta tämä varmasti onkin, mutta tästä voidaan syyttää vain ja ainoastaan ylioppilaskuntaa itseään. Miksi Ylioppilaskunnat mainostavat omia vaalejaan niin vähän, vain muutama viikko ennen vaaleja ? Vaalien mainostaminen tulisi aloittaa jo edellisenä keväänä, jos haluttaisiin enemmän näkyvyyttä. Vaaleista voitaisiin järjestää infotilaisuuksia jo keväällä ja kannustaa ihmisiä äänestämään. Ennen kaikkea tulisi tehdä selväksi miksi kannattaa äänestää, tässä tarvitaan järeämpiä aseita kuin "pullakahvit". Tottakai resurssit ovat rajatut, mutta eikö korkea äänestys aktiivisuus olisi myös Ylioppilaskunnan etu?.
Silloin näytettäisiin esimerkkiä, siitä mitä jokaisen fiksun ihmisen kannattaa tehdä : Äänestää kaikissa vaaleissa, koska vain äänestämällä voi vaikuttaa.
maanantaina 9. marraskuuta 2009
tiistaina 20. lokakuuta 2009
Vastuullista taloutta HYY:hyn
Edellinen kirjoitukseni, koski lamaa ja jatkan tässä nyt samasta teemasta eli Helsingin ylioppilaskunnan lamasta. HYY:n talous on joutunut täydelliseen syöksykierteeseen viimeisten vuosien aikana.Jäsenmaksua on korotettu n. 18,75 % vuodesta 2005 vuoteen 2009. Jäsenmaksun korotuksen arvioidaan olevan 4,75 % vuonna 2010 . Jäsenmäärä on HYY:ssä on laskussa, mutta mielestäni tälläkään argumentilla ei voida perustella jäsenmaksun korotuksia.
Tämä kehitys näyttää aivan kestämättömältä. Pakkojäsenyys on kiistanalainen asia, josta on väitelty perustuslakivaliokunnassakin.Ei voi missään tapauksessa olla oikeidenmukaista, että jäsenillä maksetaan aikaisempien päättäjien virheitä. HYY on jäsenmäärältään Suomen suurin ja näin ollen myös rikkain ylioppilaskunta. Miten on mahdollista, että talous on päässyt tähän jamaan ?
HYY :n suurin virhe on, se ettei se ole keskittynyt ydintoimintaansa eli jäsentensä etujen ajamiseen. HYY on keskittynyt leikkimään valtiota, joka yrittää parantaa maailmaa. Otetaan esimerkiksi kehitysapu jota HYY maksaa 0,7%, tämä perustellaan sillä että "Suomen valtiokin maksaa". Kehitysapuun kuuluva summa on 30 000 e vuodessa ! Mitä muuta käyttöä tällä summalle voisikaan olla ?
Jäsenien maksettava tulee siis yliopistoeliitin eettiset valinnat ; miksi kehitysavusta ei voida esim. äänestää ? Tämä olisi mielestäni demokraattista, jos suurin osa sitten jäsenistä sen hyväksyis,i sitä voitaisiin voitaisiin jatkaa sellaisenaan , tai muussa tapauksessa lakkauttaa. Tietenkin ymmärrän, että nämä äänestykset ovat sen verran suuria, ettei niitä ole resursseja toteuttaa, niin että jokaisella jäsenellä olisi ääni. Edarissa ainakin tulisi mielestäni ehdottomasti asiasta äänestää, voidaanhan edaria pitää demokraattisena elimenä, koska se on vaaleilla valittu.
Mistä muusta sitten voidaan säästää paitsi kehitysavusta, koska säästönä se ei tietenkään riitä mitenkään ? HYY:n olisi korkea aika laittaa enemmän omistamiaan kiinteistöjään vuokralle. Kiinteistöt tulisi vuokrata korkeimman hinnan tarjoavalle, eikä kieltäytyä vuokraamisesta eettisin perustein( väittely siitä voidaanko tiloja vuokrata Patrialle.)
Lisäksi HYY:n kiinteistöjä voitaisiin mielestäni, myös realisoida myymällä, tässä tiukassa tilanteessa. Mikäili vielä odotetaan muutama vuosi ollaan tilanteessa, jossa kiinteistöjä on alettava myymään urakalla rahapulan realisoimiseksi.
Jotta välttyttäisiin pahimmalta kehotan kaikkia ehdottomasti äänestämään kokoomusopikeskelijoita edarivaaleissa ! Sama tietysti pätee myös muissakin ylioppilaskunnissa, kuin Helsingissä. Äänestäminen on yksittäisen riviopiskelijan ainoa keino vaikuttaa.
On myös hyvä muistaa, että vain äänestämällä poliittiisesti sitoutunutta puoluetta vaaleissa voidaan saada aidosti omia arvoja vastavaa politiikkaa. Sitoutumattomuus on kovin muodissa nykyään ylioppilaskunnissa, mutta on hyvä muistaa, että todellisuudessa kukaan ei ole täysin sitoutumaton.
Jäsenien maksettava tulee siis yliopistoeliitin eettiset valinnat ; miksi kehitysavusta ei voida esim. äänestää ? Tämä olisi mielestäni demokraattista, jos suurin osa sitten jäsenistä sen hyväksyis,i sitä voitaisiin voitaisiin jatkaa sellaisenaan , tai muussa tapauksessa lakkauttaa. Tietenkin ymmärrän, että nämä äänestykset ovat sen verran suuria, ettei niitä ole resursseja toteuttaa, niin että jokaisella jäsenellä olisi ääni. Edarissa ainakin tulisi mielestäni ehdottomasti asiasta äänestää, voidaanhan edaria pitää demokraattisena elimenä, koska se on vaaleilla valittu.
Mistä muusta sitten voidaan säästää paitsi kehitysavusta, koska säästönä se ei tietenkään riitä mitenkään ? HYY:n olisi korkea aika laittaa enemmän omistamiaan kiinteistöjään vuokralle. Kiinteistöt tulisi vuokrata korkeimman hinnan tarjoavalle, eikä kieltäytyä vuokraamisesta eettisin perustein( väittely siitä voidaanko tiloja vuokrata Patrialle.)
Lisäksi HYY:n kiinteistöjä voitaisiin mielestäni, myös realisoida myymällä, tässä tiukassa tilanteessa. Mikäili vielä odotetaan muutama vuosi ollaan tilanteessa, jossa kiinteistöjä on alettava myymään urakalla rahapulan realisoimiseksi.
Jotta välttyttäisiin pahimmalta kehotan kaikkia ehdottomasti äänestämään kokoomusopikeskelijoita edarivaaleissa ! Sama tietysti pätee myös muissakin ylioppilaskunnissa, kuin Helsingissä. Äänestäminen on yksittäisen riviopiskelijan ainoa keino vaikuttaa.
On myös hyvä muistaa, että vain äänestämällä poliittiisesti sitoutunutta puoluetta vaaleissa voidaan saada aidosti omia arvoja vastavaa politiikkaa. Sitoutumattomuus on kovin muodissa nykyään ylioppilaskunnissa, mutta on hyvä muistaa, että todellisuudessa kukaan ei ole täysin sitoutumaton.
torstaina 13. elokuuta 2009
Luku 2
Lama.
Aiheesta on jauhettu jo kyllästymiseen asti tiedotusvälineissä, mutta halusin kirjottaa lamasta näkökulmasta, voiko lamassa sittenkin olla jotain hyvääkin?
Lähdetään ensin tarkastelmaan lamaa pörssiyrityksen näkökulmasta. Lama on yritykselle täydellinen shokkitila ja suuri kriisi. Tulos romahtaa, asiakkaat katoavat, työntekijöitä irtisanotaan, osakkeen omistajat saavat a) minimiosingon b) eivät sitä ollenkaan(monet suuret pörssiyritykset ym. UPM ovat luopuneet osingonjaosta tälle vuodelle). Lyhyellä aikaperspektiivillä lamassa ei olekaan hyviä puolia, mutta pidemällä tähtäimellä lama (kuten kaikki kriisit )voidaan nähdä mahdollisuutena.
Lama pakottaa yrityksen katsomaan itseään peiliin ja keskittymään ydintoimintaansa.
Miksi me olemme oikeasti olemassa ? Kestävä menestys edellyttää peruasioiden hallintaa, ja tämän tajuavat monet yritykset vasta nyt. Perusasioilla tarkoitetan tässä, asiakaspalvelun laatua, logistiikan sujuvuutta, myynnin tehokkuutta, ja järkeviä investointeja. Erityisesti asikaspalvelunlaatu on asia, josta yritykset ovat tinkineet. Tämän jokainen on varmasti itse kokenut, saadessaan huonoa palvelua.
Nousukautena ihmiset eivät ehkä kiinnittäneet tälläiseen juurikaan huomiota, mutta nyt kun kukkaron nyörit ovat tiukalla, jää tuote varmasti ostamatta, jos palvelu ontuu. Sama pätee yritysasikkaisiin , jotka ovat erityisen varoivaisia ostoissaan. Ennen kaikkea asiakaslähtöisyys ei saa olla vain sananhelinää nettisivuilla, vaan vakavasti otettava asia. Jokainen asiakas on palveltava niin hyvin kuin mahdollista, koska jokainen menetetty asiakas, itseasissa maksaa yritykselle huomattavasti enemmän, kuin mitä euromääräisesti voisi ajatella.
Kustannusten minimointi tulisi olla asia, jota yrityksissä tehtäisiin jatkuvasti eikä vain vaikeina aikoina. Jos kustannuskuri olisi pitänyt nouskaudella, ja investoinnit olisivat olleet järkeviä, olisivat vaikeudet huomattavasti pienempiä tällä hetkellä. Työntekijöitä irtisanotaan nyt paljon myös siksi, että heitä on hyvinä aikoina palkattu liikaa. Nyt kun työntekijöitä on vähemmän on opeteltava tehokas työnteko uudelleen, sen sijaan että se olisi ollut lähtötilanne.
Valtion taloudelle lama on vielä synkempi asia, kuin yrityksille. Se pakottaa Suomen myöntämään, ettei nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamalli, joka mahdollistetaan korkealla verotuksella yksinkertaisesti toimi enää. Julkisen talouden resurssit ja rahat alkavat loppua, ja se näkyy jo esim.terveydenhuollossa. Julkinen terveydenhoito, joko toimii tai ei toimi. Tämä on täysin lähes paikkakuntakohtaista. Helsingissä tilanne on niin paha suurimmissa osassa kaupunginosia, että terveyskeskukseen pääsee vain jonottamalla tuntikausia, jos edes silloinkaan. Myös kouluissa on kiristetty vyötä, mikä johtaa naurettavuudessaan "kalapuikko episodiin ", jossa lasketaan jo monta kalapuikkoa, voidaan tarjota henkilöä kohden. Suurempi ongelma kuin kalapuikot, on opetuksen laadun suuri vaihtelevaisuus. Kaikki asiantuntijat myöntävät, että opetuksen laadussa on suuria eroavaisuuksia kuntien välillä. Tässä ollaan pikkuhiljaa menossa kohti luokkayhteiskuntaa. Se taas on hyvin kaukana "hyvinvointiyhteiskunta mallista ", josta halutaan kynsin ja hampain pitää kiinni. Valtion taloudessa ja erityisesti kuntataloudessa tarvittaisiin nyt rohkeita ratkaisuja. Kuntien tulisi säästää oikeista asioista, eikä "vääristä", mistä nyt säästetään. Mitkä ovat sitten niitä oikeita säästökohteita ? En pidä itseäni kunnallispolitiikan asiantuntijana, joten jätän sen kysymyksen arvionnin asiantuntijoille.
Suomen talous on myös ollut liian riippuvaista viennistä, joka nyt on nähtävissä metsäteollisuuden romahtamisella, kun paperi ei menekään enää kaupaksi. Hinnat ovat liian kalliit ja logistiikka kustannukset suuret.
Suomen tulisi siis miettiä, miten rakentaa taloutensa niin, että se ei olisi niin riippuvainen viennistä. Tähän on esitetty yhtenä mallina ns. palveluyhteiskuntamallia. Palveluyhteiskuntamallissa mallissa, siis kevenetään työn verotusta, jotta saadaan yrittäminen kannattavamaksi.
Verotuksen keventäminen tuntuu olevan jonkinlainen peikko, joka aina "halutaan" ymmärtää väärin. Työn verotuksen keventämisellä, kuitenkin tehtäisiin yrittäminen Suomessa kannattavammaksi, jolloin syntyisi lisää työpaikkoja ja sitä kautta talous alkaisi elpyä.
Tämä on kuitenkin kaukana yksinkertaisesta ratkaisusta. Mistä nämä kevennykset maksettaisiin ? Se on suuri kysymysmerkki. Totuus on, ettei meillä tällä hetkellä ole varaa veronkevennyksiin, ei palkkatulojen eikä yritysverojen. Tämä vaihtoehto kuitenki saattaa olla tulevaisuudessa mahdollinen, kunnes ensin selvitään lamasta.
Aiheesta on jauhettu jo kyllästymiseen asti tiedotusvälineissä, mutta halusin kirjottaa lamasta näkökulmasta, voiko lamassa sittenkin olla jotain hyvääkin?
Lähdetään ensin tarkastelmaan lamaa pörssiyrityksen näkökulmasta. Lama on yritykselle täydellinen shokkitila ja suuri kriisi. Tulos romahtaa, asiakkaat katoavat, työntekijöitä irtisanotaan, osakkeen omistajat saavat a) minimiosingon b) eivät sitä ollenkaan(monet suuret pörssiyritykset ym. UPM ovat luopuneet osingonjaosta tälle vuodelle). Lyhyellä aikaperspektiivillä lamassa ei olekaan hyviä puolia, mutta pidemällä tähtäimellä lama (kuten kaikki kriisit )voidaan nähdä mahdollisuutena.
Lama pakottaa yrityksen katsomaan itseään peiliin ja keskittymään ydintoimintaansa.
Miksi me olemme oikeasti olemassa ? Kestävä menestys edellyttää peruasioiden hallintaa, ja tämän tajuavat monet yritykset vasta nyt. Perusasioilla tarkoitetan tässä, asiakaspalvelun laatua, logistiikan sujuvuutta, myynnin tehokkuutta, ja järkeviä investointeja. Erityisesti asikaspalvelunlaatu on asia, josta yritykset ovat tinkineet. Tämän jokainen on varmasti itse kokenut, saadessaan huonoa palvelua.
Nousukautena ihmiset eivät ehkä kiinnittäneet tälläiseen juurikaan huomiota, mutta nyt kun kukkaron nyörit ovat tiukalla, jää tuote varmasti ostamatta, jos palvelu ontuu. Sama pätee yritysasikkaisiin , jotka ovat erityisen varoivaisia ostoissaan. Ennen kaikkea asiakaslähtöisyys ei saa olla vain sananhelinää nettisivuilla, vaan vakavasti otettava asia. Jokainen asiakas on palveltava niin hyvin kuin mahdollista, koska jokainen menetetty asiakas, itseasissa maksaa yritykselle huomattavasti enemmän, kuin mitä euromääräisesti voisi ajatella.
Kustannusten minimointi tulisi olla asia, jota yrityksissä tehtäisiin jatkuvasti eikä vain vaikeina aikoina. Jos kustannuskuri olisi pitänyt nouskaudella, ja investoinnit olisivat olleet järkeviä, olisivat vaikeudet huomattavasti pienempiä tällä hetkellä. Työntekijöitä irtisanotaan nyt paljon myös siksi, että heitä on hyvinä aikoina palkattu liikaa. Nyt kun työntekijöitä on vähemmän on opeteltava tehokas työnteko uudelleen, sen sijaan että se olisi ollut lähtötilanne.
Valtion taloudelle lama on vielä synkempi asia, kuin yrityksille. Se pakottaa Suomen myöntämään, ettei nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamalli, joka mahdollistetaan korkealla verotuksella yksinkertaisesti toimi enää. Julkisen talouden resurssit ja rahat alkavat loppua, ja se näkyy jo esim.terveydenhuollossa. Julkinen terveydenhoito, joko toimii tai ei toimi. Tämä on täysin lähes paikkakuntakohtaista. Helsingissä tilanne on niin paha suurimmissa osassa kaupunginosia, että terveyskeskukseen pääsee vain jonottamalla tuntikausia, jos edes silloinkaan. Myös kouluissa on kiristetty vyötä, mikä johtaa naurettavuudessaan "kalapuikko episodiin ", jossa lasketaan jo monta kalapuikkoa, voidaan tarjota henkilöä kohden. Suurempi ongelma kuin kalapuikot, on opetuksen laadun suuri vaihtelevaisuus. Kaikki asiantuntijat myöntävät, että opetuksen laadussa on suuria eroavaisuuksia kuntien välillä. Tässä ollaan pikkuhiljaa menossa kohti luokkayhteiskuntaa. Se taas on hyvin kaukana "hyvinvointiyhteiskunta mallista ", josta halutaan kynsin ja hampain pitää kiinni. Valtion taloudessa ja erityisesti kuntataloudessa tarvittaisiin nyt rohkeita ratkaisuja. Kuntien tulisi säästää oikeista asioista, eikä "vääristä", mistä nyt säästetään. Mitkä ovat sitten niitä oikeita säästökohteita ? En pidä itseäni kunnallispolitiikan asiantuntijana, joten jätän sen kysymyksen arvionnin asiantuntijoille.
Suomen talous on myös ollut liian riippuvaista viennistä, joka nyt on nähtävissä metsäteollisuuden romahtamisella, kun paperi ei menekään enää kaupaksi. Hinnat ovat liian kalliit ja logistiikka kustannukset suuret.
Suomen tulisi siis miettiä, miten rakentaa taloutensa niin, että se ei olisi niin riippuvainen viennistä. Tähän on esitetty yhtenä mallina ns. palveluyhteiskuntamallia. Palveluyhteiskuntamallissa mallissa, siis kevenetään työn verotusta, jotta saadaan yrittäminen kannattavamaksi.
Verotuksen keventäminen tuntuu olevan jonkinlainen peikko, joka aina "halutaan" ymmärtää väärin. Työn verotuksen keventämisellä, kuitenkin tehtäisiin yrittäminen Suomessa kannattavammaksi, jolloin syntyisi lisää työpaikkoja ja sitä kautta talous alkaisi elpyä.
Tämä on kuitenkin kaukana yksinkertaisesta ratkaisusta. Mistä nämä kevennykset maksettaisiin ? Se on suuri kysymysmerkki. Totuus on, ettei meillä tällä hetkellä ole varaa veronkevennyksiin, ei palkkatulojen eikä yritysverojen. Tämä vaihtoehto kuitenki saattaa olla tulevaisuudessa mahdollinen, kunnes ensin selvitään lamasta.
sunnuntaina 9. elokuuta 2009
Luku 1
Aloitan bloggaamisen, kuin aloittaisin romaanin kirjoittamisen.Romaaneissa ensimmäinen luku yleensä pohjustaa tulevaa ja niin tälläkin kertaa. Luku yksi kertoo, siis hieman enemmän minusta, kuin lyhyt esittelyni. Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut aloittavani blogin kirjoittamisen, koska haluan herättää keskustelua ajatuksistani. Olen värikäs persoona, joka jakaa ihmisten mielipiteitä.Varmasti myös nämä kirjoitukseni tulevat tekemään samaa. Haluan kuitenkin jo tässä vaiheessa kertoa, etten pelkää kritiikkiä. Olen kiitollinen kaikesta palautteesta, koska mielestäni kaikki mielipiteet ovat arvokkaita.
Koen olevani elämässäni vaiheessa, jossa minulle alkaa pikkuhiljaa selvitä mitä elämältä haluan. On ikäänkuin, olisin purjehtinut monissa tyrskyissä ja vihdoin löytämässä lähelle rantaa. Se tunne on voimaa antava ja kantava.
Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnalisista asioista, joten ei ole yllätys, että politiikasta tuli intohimoni. Valitsin Kokoomuksen, koska se edustaa minulle ennen kaikkea valoisuutta. Kokoomushenkisyys on; sisua,uskoa itseensä, uskoa parempaan huomiseen ja ennenkaikkea halua olla rakentamassa sitä. Olin jo pitkään ennen liittymistä Kokoomukseen, kaivannut enemmän henkistä sisältöä elämääni ja Kokoomus on antanut minulle, niin paljon arvokasta pääomaa, että voin vain ihmetella. Politiikka on ennenkaikkea kasvattavaa. Tunnen siis kahdessa vuodessa kasvaneeni enemmän ihmisenä, kuin viidessä edeltäneissä yhteensä. Tähän päättyy blogini luku 1.
Seuraavassa luvussa ei puhutakkaan enää minusta vaan jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Seuraava blogini ilmestyy ensi viikolla.
Koen olevani elämässäni vaiheessa, jossa minulle alkaa pikkuhiljaa selvitä mitä elämältä haluan. On ikäänkuin, olisin purjehtinut monissa tyrskyissä ja vihdoin löytämässä lähelle rantaa. Se tunne on voimaa antava ja kantava.
Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnalisista asioista, joten ei ole yllätys, että politiikasta tuli intohimoni. Valitsin Kokoomuksen, koska se edustaa minulle ennen kaikkea valoisuutta. Kokoomushenkisyys on; sisua,uskoa itseensä, uskoa parempaan huomiseen ja ennenkaikkea halua olla rakentamassa sitä. Olin jo pitkään ennen liittymistä Kokoomukseen, kaivannut enemmän henkistä sisältöä elämääni ja Kokoomus on antanut minulle, niin paljon arvokasta pääomaa, että voin vain ihmetella. Politiikka on ennenkaikkea kasvattavaa. Tunnen siis kahdessa vuodessa kasvaneeni enemmän ihmisenä, kuin viidessä edeltäneissä yhteensä. Tähän päättyy blogini luku 1.
Seuraavassa luvussa ei puhutakkaan enää minusta vaan jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Seuraava blogini ilmestyy ensi viikolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
